Espoo lakkauttaa hyvin toimineen autistilasten ryhmän (Länsiväylä, 24.11.2016)
Joskus täytyy laittaa itsensä, lapsensa ja koko elämänsä peliin ja julkiseksi. Näin on esimerkiksi silloin, kun näkee, kokee ja havaitsee suurta epäoikeudenmukaisuutta ja kohtuuttomuutta lapsia, nuoria ja perheitä koskevassa päätöksenteossa.
Länsiväylän jutussa on minun ja Idan, meidän perheen ja kaikkien Lakelan vanhempien perheiden yhteinen taistelu Lakelan upean oppimiskeskuksen ja erityisryhmän puolesta. Lakelassa on tehty - toisin kuin Espoon kaupungin edustaja vähätellen toteaa - uraauurtavaa ja arvokasta työtä jo toistakymmentä vuotta vaikeasti autististen ja usein myös kehitysvammaisten, ihanien lasten eteen! Jutussa ei tullut ilmi, että erityisryhmämme on ollut inkluusiossa eli normaaliryhmän mukana viereisen rakennuksen isoissa ryhmissä oppimassa kerran viikossa. Tämä on ollut juuri tämän ryhmän lapsille sopiva määrä.
Me Lakelan vanhemmat vastustamme ryhmäintegraatiota ja inkluusio-ajatuksen argumentointia silloin, kun sitä käytetään puhtaasti säästökeinona. Näin tehdään Espoossa ja jo hyvin monessa muussakin kunnassa ja kaupungissa (mm. HS, mielipide: 22.11.16: http://www.hs.fi/mielipide/a1479702840383…) Vastustamme inkluusiota myös silloin, kun se ei ole vaikeimmin vammaisten tai muulla tavoin vaikean diagnoosin saaneiden lasten kohdalla millään tavoin tarkoituksenmukaista. Onnistunutta ryhmäintegraatiota ja inkluusiota ei voida toteuttaa täysin riittämättömällä avustajaresursseilla ja riittämättömillä erityispedagogiikan ja -opetuksen resursseilla. On hyvin arveluttavaa ratsastaa inkluusiolla ja yhdenvertaisuusperiaatteella, kun samalla tullaan polkeneeksi kaikkein vaikeimmassa ja heikoimmassa asemassa olevien lasten oikeuksia riittävän pieneen ryhmään ja ennen kaikkea riittävän suureen henkilöstömitoitukseen ja -osaamiseen. Lähes kaikilla Lakelan lasten vanhemmilla on ollut erittäin huonoja kokemuksia inkluusiokokeiluista ennen pitkään odotettua pääsyä Lakelaan.
Kaikki kärsivät "säästö-inkluusiosta": vahvaa ja jatkuvaa aikuisen tukea ja ohjausta vaativa lapsi, muut ryhmän lapset sekä henkilökunta, joka uupuu, sairastuu ja vaihtuu jatkuvasti. Ja viime kädessä - eikä vähiten - lapsen perhe: vanhemmat ja sisarukset.
