Omaishoitajien ahdinko syvenee pk-seudulla

Uusin kolumnini Demokraatissa 7.3.17 käsittelee itsellenikin henkilökohtaisesti tärkeää aihetta, omaishoidon tukea ja siihen liittyviä tiukennuksia Helsingissä. Vaikka asian käsittelyssä saattaa vielä – ja toivon mukaan – tapahtua muutosta parempaan, omaishoitajien ja -hoidettavien näkökulmasta, niin omaishoidon kohdalla kyse on niin isosta ja merkittävästä asiasta, että asia olisi pitänyt tuoda lautakunnan päätettäväksi, vaikka kunnallisessa päätöksenteossa virkamiehet voivat toimia ja tehdä päätöksiä erinäisissä asioissa delegointisäännösten antamien reunaehtojen mukaisesti. Nyt selvitelläänkin vielä mm. sitä, toimittiinko asiassa niiden reunaehtojen puitteissa, joissa virkamiesjohto voi toimia.

Omaishoidon tuen tiukennusten taustalla on lakimuutos, jonka tavoitteena on taata omaishoitajien vapaat kaikille. Lakia ei uudistettu omaishoitajien aseman heikentämiseksi. Nyt Helsingissä kuitenkin heikennetään yhden omaishoitajaryhmän – lasten omaishoitajien – asemaa eli käytännössä maksatetaan lakimuutoksen kaupungille aiheuttamat kustannukset heidän kukkarostaan.

Surullisinta kaikessa on se, että omaishoitajuutta ja erityisesti lasten omaishoitajuutta tunnutaan arvostavan kovin vähän.Omaishoidon tuen tiukennukset johtavat pahimmillaan siihen, että arviolta 10 prosenttia tuen saajista putoaa kokonaan omaishoidon tuen ulkopuolelle. Se koskisi noin 400 omaishoitajaa Helsingissä. Lisäksi monilla tuen taso tippuisi nykyisestä useita kymmeniä euroja kuukausittain, jopa tätäkin enemmän. Heijastusvaikutukset saattaisivat olla suuria ja kauaskantoisia koko pk-seudulla ja Uudellamaalla, mikäli Helsinki ei pyörrä virkamiespäätöstä. Toivottavasti niin minun kuin satojen ellei tuhansien lasten omaishoitajien huoli on turha ja ennenaikainen.

 

Omaishoitajien ahdinko syvenee pk-seudulla (Demokraatti, 7.3.17)