Espoo ajaa alas erityisryhmiä ja -luokkia (Länsiväylä, 28.1.2017)
”Kun erityiskoulu lakkautettiin Vantaalla 2012, kirjoittaa vantaalaiskollega,”oppilaat menivät lähikouluunsa opiskelemaan ja opettajat menivät opettamaan, kuka minnekin. Tukea luvattiin antaa uudessa lähikoulussa heti tarvittaessa, mutta toisin kävi. Oppilas voitiinkin siirtää jossakin oppiaineessa erityisopetukseen ja laaja-alaisten erityisopettajien työnkuvaa muutettiin samanaikaisopettajiksi tai tavallisten opetusryhmien opettajiksi. Nyt ollaan suunnittelemassa jo uutta. Erityisopettajat pannaan kiertämään koululta toiselle ja lähikouluperiaatetta ollaan kiristämässä niin, että oppilaiden tukea vähennetään jopa kesken lukuvuotta, parin viikon ilmoitusajalla. Lapsen etu jää toissijaiseksi.”
Aletaanko Vantaan esimerkkiä seurata myös Espoossa, jossa on ollut tähän asti varsin laadukas varhaiskasvatus ja opetus, erityistä tukea myöten? Espoo on ilmaissut, että oppilaaksi oton rajoja muutetaan ja vanhempien arvostamaa vapautta valita lapsensa koulu tullaan rajoittamaan. Syyksi ilmoitetaan mm. voimakas väestönkasvu ja koulujen ja päiväkotien laajoista sisäilmaongelmista johtuva tilanpuute. Epäilen vahvasti myös muitakin syitä.
Espoossakin ollaan menossa kohti ns. inklusiivista varhaiskasvatusta ja opetusta, ajamalla alas erityisryhmiä ja –luokkia. Onnistunut inkluusio voi toteutua kuitenkin vain, jos erityispedagogista tukea on riittävästi. Mutta kun ei ole. Ei Vantaalla, Helsingissä, eikä kohta Espoossakaan. Tämän vuoksi kutsunkin nykytrendiä Säästöinkluusioksi: heitetään kaikki erityislapset tavallisiin yleisopetuksen ryhmiin ja lähikouluihin muiden sekaan, ilman riittäviä tukitoimia. Tästä kärsivät kaikki: niin erityisen tuen tarvitsijat kuin ilman erityistä tukea pärjäävät lapset, opettajat ja avustajat. Kehityksen voi pysäyttää. Tämäkin on poliittinen arvovalinta.
Mika-Erik Walls, KL, FM, lehtori, oppimistutkija ja erityislapsen isä. Suomen Vanhempainliiton johtokunnan jäsen. Kuntavaaliehdokas (sd)
