Tämän ihanan, ainutlaatuisen kuvan lapsen – ja useamman muunkin – elämä, kuntoutustarve ja hyvinvointi on Espoolle liian kallista – heille ja koko ryhmän hyvinvoinnille on asetettu hintalappu – 150t. euroa – he ovat siis hintalaputettua kauppatavaraa vauraan Espoon miljardihankkeiden keskellä. Kaupunki teki viime vuodelta vielä 60 miljoonaa ylijäämäisen tuloksen. Koko sivistystoimen budjetti on n. 700 miljoonaa euroa.
Kirjoitan Espoon viimeisen varhaiskasvatuksen erityisryhmän (vaikean autismin kirjon lasten), Pelimannien, henkilöstön ja muiden lasten toistakymmentä vuotta toimineesta erityisryhmästä, joka lakkautetaan 1.8.17 vain – kokonaisuuteen ja Espoon talouden volyymiin, mm. siton budjettiin nähden – minimaalisen pienten säästöjen tähden. Yksikössä on tehty upeaa työtä toistakymmentä vuotta Hyksin ja Lastenlinnan neurologisen kanssa; käyty erikoistumassa lastenneurologiksi jne. 150 tuhannen euron hintalappu oli kaupungin varhaiskasvatuspomolle liikaa. Samaan aikaan rahaa on riittänyt hallintoon ja lukuisiin muihin hankkeisiin. Edes Ray:n/Veikkauksen kautta joskus saatuun lisärahoitus/-avustusmahdollisuuteen ei tartuttu, viitsitty nähdä vaivaa.
Tällä hienolla työllä, joka ei ole maksanut Espoolle Hyksin ja Husin osalta senttiäkään, ei siis ole mitään merkitystä Espoon kaupungin suomenkielisen varhaiskasvatuksen tulosyksikölle (paino onkin nykyään sanassa: tulosyksikkö). Eikä vanhempien jaksamisella. Olen tehnyt kaikkeni, kaikissa verkostoissani, mediassa, jotta tätä järjettömyyttä ei toteutettaisi. Meidän perheen lisäksi tämä koskettaa suoraan neljää muuta perhettä, joiden jaksaminen on äärirajoilla, sen ylikin. Hirveän surullista, mitä valtavaa ja uuvuttavaa taistelua erityislapsen vanhemmat joutuvat jatkuvasti käymään. Toimimaan lastensa edunvalvojina ja puolustusasianajajina. Kaupungin tasolla puhutaan “kasvatuskumppanuudesta”. Espoo ei ole juuri kumppanuutta tämän yksikön osalta harrastanut. Päinvastoin.
Espoon vakan johto ei kuitenkaan ottanut tehokkuus- ja tuottavuuslaskelmissaan huomioon kaikkia niitä lisäkuluja, joita tämä tulee aiheuttamaan: Idan kuntoutuskulut kasvavat; kustannuspallo heitetään erikoissairaanhoitoon ja Kelaan sekä Espoon avokuntoutusyksikköön. Äärimmäisen lyhytnäköistä ja typerää politiikkaa. Yksikkö ja lapset perheineen ovat eläneet löysässä hirressä marraskuusta 2016 lähtien. Yksikön keskeinen voima ja vetäjä irtisanoutunut 1.8.17 alk. eli yksikköä tuhotaan jo edesvastuuttomalla tavalla. Saatikka perheiden jaksamista; osa luovuttanut, osa uupunut. Kuluneella viikolla yhden äidin hätähuuto pysäytti: “…en jaksa enää; olen pitkällä sairauslomalla, mieltäni painaa herkeämättä Maijan (nimi muutettu) tilanne, koska tiedän, että tämä uusi järjestely tulee olemaan lapsellemme tuhoisaa – me aloitimme siitä hirvittävästä tilanteesta Maijan kohdalla, johon meidät uudestaan laitetaan takaisin…” Näin Espoo siis tukee ja auttaa perheitä ja ennaltaehkäisee ongelmia.
Kaikkein mielenkiintoisinta Lakelan erityisryhmän lakkauttamisessa on ollut sekä entisen varhaiskasvatuksen tulosyksikön eläköityneen johtaja Titta Tossavaisen toiminta, samoin kuin Espoon opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan: Toiminnan muuttaminen on nimittäin tehty vastoin Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan päätöstä (Pöytäkirja 28.04.2016, Pykälä 67), jossa todetaan mm., että “Espoon kaupunki on varhaiskasvatusta koskevassa palveluverkkotarkastelussaan vuosille 2016–2026 todennut: Suurimmalle osalle lapsista, jotka tarvitsevat kasvun ja oppimisen tukea, tuki järjestetään normaalin toiminnan yhteydessä lähipalveluna. Joissakin tapauksissa tukea tarvitsevien lasten keskittäminen on välttämätöntä lasten tuen tarpeen monimuotoisuuden vuoksi. Tämäntyyppiset palvelut, esimerkiksi autististen lasten erityisryhmä, keskitetään Espoo-tasolla.” Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnassa hyväksyttyyn päätökseen 28.4.16 viitaten, Lakelan osaamiskeskuksen ja erityisryhmän lakkauttamissuunnitelmasta on paitsi yllättävä niin täysin vastoin lautakunnan 28.4.16 tekemään, yksimielisesti hyväksyttyä, virkamiesesittelynä tehtyä päätöstä. Onko Tossavainen joko unohtanut tämän, lautakunta unohtanut vai toiminut vastoin 28.4 tarkastetun ja virallisen kokouspäätöksen vastaisesti? Tämä on mm. yksi niistä asioista, jonka mahd. Aluehallintovirasto ym. tahot joutuvat selvittämään vielä.
Ida osaa jo kommunikoida kuvakorteilla; Lakelan autismiyksikön huippuosaajat ehtivät 1,5 vuodessa Idan kanssa enemmän kuin mitkään muut kaikki tähänastiset tukitoimet ja kuntoutukset. Taistelu Idan puolesta – ja Lakelan – jatkuu siis oman osaamisen ja muiden juristien avustuksella; emme anna tässä asiassa tuumaakaan periksi ja teemme kaikkemme – muutenkin 24/7 Idan eteen.
Mieti, äänestä ja vaikuta Idan ja kaikkien muidenkin lasten, nuorten; varhaiskasvatuksen ja opetuksen asioihin. Ihmisten elämään, kohtaloihin; hyvinvointiin ja jaksamiseen. Nämä päätökset tehdään viime kädessä poliittisin arvovalinnoin ja valtuuston myöntämien resurssien kautta. Sunnuntai on meidän perheelle – ja monille muillekin espoolaisperheille – ratkaisun paikka. Olen käytettävissä Espoossa – hartiavoimin jo työtä tehneenä ja sitä jatkavana. Kyse ei ole vain Lakelasta, vain näistä lapsista ja perheistä vaan koko Espoon poliittisista arvovalinnoista: laitammeko surutta valtion Kehä1 -tien kattamiseen kymmeniä ellei liki 100 miljoonaa euroa, raiteisiin miljarditolkulla vai annammeko edes pikkuriikkisen summan lastemme, nuortemme ja tämän kaupungin perheiden hyvinvoinnin eteen. Toinen järkyttävä esimerkki on vanhusten kotihoito: tarve olisi miljoonia ja kaupunginvaltuuston enemmistö päätti 400t. eurosta – saman verran rahaa laitettiin liikennemerkkien uusimiseen.
Minun valintani ja päätökseni keskiössä on aina ja tinkimättä ihminen: hänen hyvinvointi ja terveys; tuki ja turva – vauvasta vaariin, oli kyse sitten varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen, 2.asteen koulutuksen resurssien riittävyydestä, homekouluista, erityisen tuen tarvitsijoista, vammaisista, kotihoitoa tarvitsevista vanhuksista, omaishoitajista, perhetyöstä jne. Valinta on Sinun käsissäsi 9.4. Mieti ja käytä äänesi viisaasti. Tehdään Espoosta inhimillinen ja ihmisten hyvinvointiin panostava kaupunki – jos rahaa on raiteisiin, on sitä oltava myös ihmisten laadukkaisiin ja riittäviin peruspalveluihin!
